Hei taas pikku monsterit. Viime päivityksestä alkaakin olla jo aikaa, ja vaikka mitän on kerennyt tapahtua. Tärkeintä on kuitenkin se, että pääsin vihdoin ja viimein pois Turkista. ;)
Kolme kuukautta sitten meikäläinen laskeutui Phuketin lentokentälle. Hyvin nuutuneena, mutta onnellisena tallustelin ulos, ja vastassa minua oli norjalainen pomoni. Tulin heti alussa hänen kanssaan hyvin toimeen ja pölpöttelimme koko tunnin matkan Kata beachille asti. Myöhemmin pomoni kertoi, että hän luuli, että kävin pitkän lennon jälkrrn ylikierroksilla ja siksi puhuin niin paljon. Hyvin luultu.
Vihdoin auton pysähdyttyä kävi ilmi, että minun uusi koti on keskellä jonkin sortin työmaata ja alue muistuttaa slummia. Se ei sillon haitannut, minulla olivain tunne, että nyt mä olen saapunut kotiin. Huone jossa asun on noin 25 neliötä, jossa ei ole edes keittiötä! Kaikki ateriat siis joudun syömään ravintolassa. Huone on suoraan vilkaalle kadulle päin, ja joka yö herään rasittavaan party-tuk tukkiin tai johonkin yhtä ärsyttävään thaikeksintöön. Näiden kolmen kuukauden aikana olen myös huomannut, että thaimaalaset rakastavat raketteja. Ilmeisesti niiden ostamiseen ja räjäyttämiseen ei ole minkäänlaista lakia, ja vielä viime yönäkin olin varma, että kadulla tapahtuu pommi-isku.
Rehellisesti sanottuna mulla ei ollut juuri minkäänlaista pohjatietoa Thaimaasta, kun tänne saavuin. Ensimmäisenä päivänä nostin huimat 100 Batia automaatista, kunnes eräs kollegani valaisi tuon summan olevan vain 2,5 euroa. Koska meidän firmassa on myös hirveästi skandeja enkä jaksa aina bondata niiden kanssa, vaihdoin mun pohjoismaalaisen "hej-tervehdyksen" vanhan kunnon "moi moi"versioon. Íhmettelin aina miksi vastaanottovirkailijat aina rupes kikattamaan tässä tervehdys vaiheessa. Ilmeisesti "moi moi" tarkoittaa täällä alapää karvoitusta.
Thaimaa on tunnettu erityisesti kahdesta asiasta: thaihieronnasta, sekä ping pong showsta. Ja tottakai minun oppaana tulee tutustua kaikkiin maan kulttuurillisiin anteihin. Toisena päivänäni Phuketissa päätin kokeilla hierontaa. Joikaisesta Phuketin hierontapaikasta on mahdollisuus saada happy ending. Yleensä hieroja kysyy haluaako asiakas tavallisen vai privaatin hieronnan. Itse valitsin tavallisen öljyhieronna, koska olen kuullut kauhutarinoita thaihieronnasta. Puolessa välissä hierontaa hieroja pyysi minua kääntymään selälleen. Käännyin, ja yhtäkkkiä hieroja aloittaa yllätyshyökkäyksen sellaiseen paikkaan jota en toivo kenenkään naisen hierovan. Ensimmäinen reaktio oli kauhistunut ja aloin kiljumaan. Hieroja kuitenkin jatkaa hieromista ja toteaa "you have to lilax". Niinpä joudun työntämään hierojan kädet pois ja sanoin "i'm sorry i don't know if this is normal here but i can't relax if you are toucheing my brests". En ole senjälkeen käynyt samassa paikassa kokovartalohieronnassa, ainoastaan jalkahieronnassa ikkunan vieressä, turvallisesti.
Kaikki on varmasti kulleet hurjia tarinoita pingpong esityksistä. Kun ensimmäinen vapaapäivä koitti päätin lähteä tutustumaan kuuluisaan Banglaroadiin. Joka kulmassa tarjotaan erilaisia showta. Niinpä valitsimme opas porukalla parhaimman kuuloisen paikan ja istuimme alas baariin, jossa eteemme kiikutettiin menu. Juomien sijaan listalla oli erilaisia esineitä/eläimiä joilla show toteuteaan. Perinteisten pingispallojen sijaan voi siis valita esimerkiksi astetta villimmän kilpikonna shown! Jostain syystä me päädyimme katselemaan tätä perinteisempää versiota. Nainen joka esiintyi osoittautui suorastaan monilahjakuudeksi, ja tunnin aikana hän muun muassa ampui tikkoja ja soitti pilliä. Katsomossa ei ollut hirveästi muitan kun me opaat, ja kun muut valitsivat parhaat paikat eturvistä itse ovelana tyttönä menin heidän taakseen. Mulla oli mielikuva, että esityksen aikana katsomoon alkaa lennellä pingispalloja, ja toverit muodostivat juuri sopivan ihmismuurin suojelemaan minua noilta palloilta. Jouduin kuitenkin taas pettymään, koska pointtina oli vain nähdä kuinka pallo menee sisään ja sitten tipahtaa alas.
Monet paxit jotka tulevat Phukettiin pelkäävät syödä paikallisissa kojuissa ja ravintoloissa. Itse uskon, että vatsapöpö voi ihan hyvin iskeä suomessakin. Ja halusinkin todistaa, että täällä voi syödä ihan mitä vaan ilman huolia. Olin oppaana city tourilla, jossa vietetään kaksi tuntia Phuket Townin yömarkkinoilla. Kävelin siellä kojulta kojulle, ja maistelin erilaisia ruokia. Myöhemmin kehuskelin paxeille, sekä vanhemmilleni suoritusta. Vurokauden kuluttua keskellä yötä kivut alkoivat. Yritin soittaa sairaalaan, mutta kukaan ei oikein ymmärtänyt mitä yritin sanoa. Lopulta jouduin soittamaan TF:n hätäpuhelimeen, josta sitten ihanainen kollegani vastasi ja ihmetteli mikä minulla oli hätänä. Hän soitti sitten ambulanssin hakemaan minut, ja vietin kaksi päivä tiputuksessa sairaalassa.
Ruosta puheen ollen, koin tänään ensimmäisen thai insultin tai thai truthin, kummalla tavalla sen nyt haluaa nähdä. Pohjustukseksi täytyy kertoa, että Thaimaalaiset sanoo asiat todella suoraan. Eivätkä he koe, että he voivat lokata meitä länsimaalaisia kommenteillaan. Jokaisen ulkomaallaisen työntekijän tulee läpäistä lääkärintarkastus, että he saavat luvan työskennellä täällää. Moni meidän oppaista(tietysti skandeista) sai lääkäriltä kommentteja, että heidän pitää alkaa urheilemaan ja että he eivät saa syödä yhtään enempää herkkuja. Henkilökohtainen lempparini oli, että he kehottivat yhtä opasta pesemään paremmin hampaat. Kolme kuukautta olen odottanut tätä päivää kun joku kommentoi ulkonäköäni. Aamulla olin yhdellä hotellilla serviksillä ja seisoskelin aulassa tyhjänpanttina. Hotellin vastaanotossa on töissä nainen joka aina hymyilee ja jutelee minulle. "Losa you have got up some kilos." Hän sanoo hymyillen. Thai englanti on vieläkin vaikeaa ymmärtää ja pyysin naista toistamaan saman asian, koska luulin kuulleeni väärin. Tälläkertaa nainen teki asian selväksi: "I see that you like to eat lot. You are getting fat." Heh, naurahdin vaikka oikeasti halusin purskahtaa itkuun.
Oppaiden joulunodotus on käynnissä nimittäin listat kesäkaudelle ovat täällä! Toimistolla käy kuhina kuin korvatunturilla. Toiveet esitetään, ja tontut(servarit) kertovat joulupukille(HR:lle) kuka on ollut hyvä ja kuka paha. Itse odotan innolla kesää, ja tuloksia hauista. Saa nähdä minne päädyn ensi kesänä, vinkiksi voin antaa, että täällä olen jo aikaisemminkin ollut töissä...
Koska ilmeisesti riisinkin syönti alkaa näkymään vyötäröllä, päätin kokeilla kahta thaimaalaisten suosimaa urheilulajia: hot yogaa ja thai boxingia. Mutta nisstä ja muista kokemuksista lisää seuraavassa päivityksessä.
And that's how Rosa C's it
sunnuntai 22. tammikuuta 2012
perjantai 8. heinäkuuta 2011
yes please, just one question
Kolme kuukautta Turkissa on vierähtänyt raatamisen merkeissä. Kauden alussa olin täysin vakuuttunut, että seuraavat kuusi kuukautta maataan altailla ja pyöritellään peukaloita. Olin hyvin väärässä. Ainakin omalla kohdallani...
Hotelli, jossa työskentelen näyttää kaikin puolin täydelliseltä ulkoapäin, mutta ulkonäkö saattaa pettää. Kaiken lisäksi hotellin henkilökunta on päättänyt, että me oppaat olemme heidän pahimpia vihollisia, mikä tekee ongelmien ratkaisun vähintäänkin haastavaksi. Ensinnäkin ylipuolet henkilökunnasta ei ymmärrä Englantia. Kerran pyysin vastaanottovirkailijaa kirjoittamaan ylös kaikkien vieraideni huoneen numerot nimilistaan, että voisin myöhemmin olla heihin yhteydessä. Virkailija nyökkäsi ja sanoi: "ok, i understand". 20 minuutin kuluttu kävin pyytämässä listaa takaisin samalta virkailijalta, joka ei tiennyt mistä puhuin. Pyysin paikalle vastaanoton managerin, joka selitti minulle, että henkilö jolle aikasemmin puhuin ei ymmärrä Englantia. Nimilista löytyi myöhemmin roskiksesta rytättynä.
Minulla ja kollegallani on hotellisa usein oma huone, jossa voimme vaihtaa vaatteet, sekä säilyttää aktiviteetti välineitä. Kuukuden sisällä, huone on vaihtunut seitsemän kertaa. Yhtenä päivänä olin hotelilla, tekemässä show uppia, ja katsomassa, että kaikki on hyvin. Minulla oli hieman rästitöitä ja päätinkin piiloutua huoneeseemme hoitamaan hommat loppuun. Olin huoneessa niin kuin kotonain. Kun olin saanut työt valmiiksi olin aikeissa ottaa pienet nokoset. Makoilessani sängyllä huomasin, että huoneesta puuttu jotakin. Kaikki tavaramme olivat poissa. Lähdin heti vastaanottoon ja kysyin, ovatko he taas siirtäneet aktiviteetti välineet pois huoneesta. "Itse asiassa te ette asu enää siinä huoneessa, me annoimme huoneen asiakkaille eilen." Mietin hiljaa mielessäni, että olisikohan nämä taas sarjassa asioita joita on hyvä tietää.
Koska hotelli on uusi, se etsii vielä omaa toiminta tapaansa. Minä olen tietysti se henkilö joka neuvoo asiakkaita kuinka hommat hoituvat kyseisessä paikassa. Hotellin aukeuduttua vastaanotossa oli ilmainen internet yhteys, vaikka hotelli tekstissä se kuvataan maksulliseksi. Kysyin siitä hotellin henkilökunnalta, joka vahvisti miunulle, että netti ei maksa asikkaille mitään. Muutaman viikon päästä istuin serviksellä aulassa, ja yritin käynnistää internettiä. Ruutuun ilmestyi teksti, että minun tulisi ensiksi suorittaa maksus. Marssin vihaisena vastaanottoon, joka vain toteaa että he vaihtoivat netin maksulliseksi eile kun uudet asikkaat saapuivat. Tietysti olin bussissa ylistänyt, hotellin palveluita ja ilmaista internet yhteyttä. Hotelli myös pimitti mahdollisimman pitkään tietoa, että joka perjantai aamiainen alkaa puolta tuntia normaalia aikaisemmin, että asiakkaat kerkeisivaät syödä ennen kentälle noutoa. No viikko ilman reklamaatiota olisi kuin aamu ilman sähkökatkosta.
Onneksi hotelli alkaa nyt vihdoinkin tajut, että me teemme keskenämme yhteistyötä, ja mahdolliset ongelmat pystytään ehkäisemään etukäteen. Tämä helpoittaa huomattavasti minun arkea, sillä saavun hotelille aina ennen aamu yhdeksää ja lähden noin 20:00 takaisin kotiin. Töitä siis rittää meille SunGardenlaisille. Katkeroituneena ihailen normioppaiden täydellistä rusketusta, joilla ilmeisesti riittää aikaa maata altailla. Eritysesti ihmetyttää nuo meidän skandi oppaat, jotka muistuttavat ihon väriltään jo latinoita.
Itsekin olin saanut yllättävän hyvän värin suomalaiseksi jolla on punapigmenttiä. Uteliaana tyttönä halusin kokeilla kauden alsussa paikallista hamam-kulttuuria, jossa vanha iho kuoritaan ja pestään putipuhtaakis. 20 minuuti kokemuksen jälkeen lähes kaikki väri oli poissa. Tämän jälkeen olen yrittänyt saada rusketusta takaisin, mutta kolme päivää sitten erehdyin taas tekemään saman virheen ja vierailemaan hotelimme omassa hamamissa. Hoito on tosi hyvä ja rentouttava, mutta edelleenkin vanhan ihon mukana myös rusketus lähtee pois. Eilen alkoi lähtölaskenta Suomeen, kun varasin liput Helsinkiin 27.7, eli vielä noin kaksi ja puoli viikkoa aikaa saada päivetys takaisin.
Tännään olisi trakoitus lähteä metsästämään tuliaisia Bodrumin kaupunkiin. Olen alkanut oppimaan tinkaamisen saloja, ja yksi tärkeimmistä tekijöistä tuntuukin olevan ulkonäkö! Kerran lähdin ilman yhtään meikkiä ja en niin tyylikkäissä vaatteissa kaupungille ja koin esteettistä syrjintää. Haluisin ostaa kauniit mustat bikinit ja kun kysyin myyjältä kokoa hän ei suostunut antamaan sitä minulle, totesi vain naurae "that is too sweet for you". Muissa kaupuoissa jäin myös ystäväni Anskun varjoon, joka on aina tyylikäs ja laitettu. Kohteliaisuukisien sateessa myös hinnat sulivat mukavasti. Olen siis murtanut koodin kuinka suojautua Turkkilaisia miehiä vastaan, jaan mielelläni lisää vinkkejä kiinnostuneille.
Lämpötila alkaa täällä Turkissa olla jo aika tukala, ja lähetinkin viikko sitten kaikki lämpimät univormun osat Tukholmaan. Uudet listat ovat nimittäin tulleet ja päätin, että ensi talven vietän Aasiassa, Thaimaassa. Eli tarvetta pitkille housuille ei ole. Hakupaperit lähtevät ulos kuun lopussa, ja ei muuta kuin jännittämään mihin sitä joutuu talveksi. Ainoa mistä tälläkertaa olen varma, että SunGarden uraputkea en jatkaa, vaan kokeilen onko "normiopasmaailma" valmis ottamaan vastaan Rosa Svahnin ....
Hotelli, jossa työskentelen näyttää kaikin puolin täydelliseltä ulkoapäin, mutta ulkonäkö saattaa pettää. Kaiken lisäksi hotellin henkilökunta on päättänyt, että me oppaat olemme heidän pahimpia vihollisia, mikä tekee ongelmien ratkaisun vähintäänkin haastavaksi. Ensinnäkin ylipuolet henkilökunnasta ei ymmärrä Englantia. Kerran pyysin vastaanottovirkailijaa kirjoittamaan ylös kaikkien vieraideni huoneen numerot nimilistaan, että voisin myöhemmin olla heihin yhteydessä. Virkailija nyökkäsi ja sanoi: "ok, i understand". 20 minuutin kuluttu kävin pyytämässä listaa takaisin samalta virkailijalta, joka ei tiennyt mistä puhuin. Pyysin paikalle vastaanoton managerin, joka selitti minulle, että henkilö jolle aikasemmin puhuin ei ymmärrä Englantia. Nimilista löytyi myöhemmin roskiksesta rytättynä.
Minulla ja kollegallani on hotellisa usein oma huone, jossa voimme vaihtaa vaatteet, sekä säilyttää aktiviteetti välineitä. Kuukuden sisällä, huone on vaihtunut seitsemän kertaa. Yhtenä päivänä olin hotelilla, tekemässä show uppia, ja katsomassa, että kaikki on hyvin. Minulla oli hieman rästitöitä ja päätinkin piiloutua huoneeseemme hoitamaan hommat loppuun. Olin huoneessa niin kuin kotonain. Kun olin saanut työt valmiiksi olin aikeissa ottaa pienet nokoset. Makoilessani sängyllä huomasin, että huoneesta puuttu jotakin. Kaikki tavaramme olivat poissa. Lähdin heti vastaanottoon ja kysyin, ovatko he taas siirtäneet aktiviteetti välineet pois huoneesta. "Itse asiassa te ette asu enää siinä huoneessa, me annoimme huoneen asiakkaille eilen." Mietin hiljaa mielessäni, että olisikohan nämä taas sarjassa asioita joita on hyvä tietää.
Koska hotelli on uusi, se etsii vielä omaa toiminta tapaansa. Minä olen tietysti se henkilö joka neuvoo asiakkaita kuinka hommat hoituvat kyseisessä paikassa. Hotellin aukeuduttua vastaanotossa oli ilmainen internet yhteys, vaikka hotelli tekstissä se kuvataan maksulliseksi. Kysyin siitä hotellin henkilökunnalta, joka vahvisti miunulle, että netti ei maksa asikkaille mitään. Muutaman viikon päästä istuin serviksellä aulassa, ja yritin käynnistää internettiä. Ruutuun ilmestyi teksti, että minun tulisi ensiksi suorittaa maksus. Marssin vihaisena vastaanottoon, joka vain toteaa että he vaihtoivat netin maksulliseksi eile kun uudet asikkaat saapuivat. Tietysti olin bussissa ylistänyt, hotellin palveluita ja ilmaista internet yhteyttä. Hotelli myös pimitti mahdollisimman pitkään tietoa, että joka perjantai aamiainen alkaa puolta tuntia normaalia aikaisemmin, että asiakkaat kerkeisivaät syödä ennen kentälle noutoa. No viikko ilman reklamaatiota olisi kuin aamu ilman sähkökatkosta.
Onneksi hotelli alkaa nyt vihdoinkin tajut, että me teemme keskenämme yhteistyötä, ja mahdolliset ongelmat pystytään ehkäisemään etukäteen. Tämä helpoittaa huomattavasti minun arkea, sillä saavun hotelille aina ennen aamu yhdeksää ja lähden noin 20:00 takaisin kotiin. Töitä siis rittää meille SunGardenlaisille. Katkeroituneena ihailen normioppaiden täydellistä rusketusta, joilla ilmeisesti riittää aikaa maata altailla. Eritysesti ihmetyttää nuo meidän skandi oppaat, jotka muistuttavat ihon väriltään jo latinoita.
Itsekin olin saanut yllättävän hyvän värin suomalaiseksi jolla on punapigmenttiä. Uteliaana tyttönä halusin kokeilla kauden alsussa paikallista hamam-kulttuuria, jossa vanha iho kuoritaan ja pestään putipuhtaakis. 20 minuuti kokemuksen jälkeen lähes kaikki väri oli poissa. Tämän jälkeen olen yrittänyt saada rusketusta takaisin, mutta kolme päivää sitten erehdyin taas tekemään saman virheen ja vierailemaan hotelimme omassa hamamissa. Hoito on tosi hyvä ja rentouttava, mutta edelleenkin vanhan ihon mukana myös rusketus lähtee pois. Eilen alkoi lähtölaskenta Suomeen, kun varasin liput Helsinkiin 27.7, eli vielä noin kaksi ja puoli viikkoa aikaa saada päivetys takaisin.
Tännään olisi trakoitus lähteä metsästämään tuliaisia Bodrumin kaupunkiin. Olen alkanut oppimaan tinkaamisen saloja, ja yksi tärkeimmistä tekijöistä tuntuukin olevan ulkonäkö! Kerran lähdin ilman yhtään meikkiä ja en niin tyylikkäissä vaatteissa kaupungille ja koin esteettistä syrjintää. Haluisin ostaa kauniit mustat bikinit ja kun kysyin myyjältä kokoa hän ei suostunut antamaan sitä minulle, totesi vain naurae "that is too sweet for you". Muissa kaupuoissa jäin myös ystäväni Anskun varjoon, joka on aina tyylikäs ja laitettu. Kohteliaisuukisien sateessa myös hinnat sulivat mukavasti. Olen siis murtanut koodin kuinka suojautua Turkkilaisia miehiä vastaan, jaan mielelläni lisää vinkkejä kiinnostuneille.
Lämpötila alkaa täällä Turkissa olla jo aika tukala, ja lähetinkin viikko sitten kaikki lämpimät univormun osat Tukholmaan. Uudet listat ovat nimittäin tulleet ja päätin, että ensi talven vietän Aasiassa, Thaimaassa. Eli tarvetta pitkille housuille ei ole. Hakupaperit lähtevät ulos kuun lopussa, ja ei muuta kuin jännittämään mihin sitä joutuu talveksi. Ainoa mistä tälläkertaa olen varma, että SunGarden uraputkea en jatkaa, vaan kokeilen onko "normiopasmaailma" valmis ottamaan vastaan Rosa Svahnin ....
keskiviikko 4. toukokuuta 2011
I think we're not in Puerto Rico anymore
Merahaba kaikille vain niin kuin täällä Turkissa tervehditään.
22.4. pitkänäperjantaina lensin Helsingistä Istanbuliin ja Istanbulista Bodrumiin – tämän kesän kotiini. Bodrum on kaunis pieni satamakaupunki, jossa on paljon tekemistä. Me oppaat asumme Paradise Hotelissa, jonka omistaja on yksi Turkin kuuluisimmista laulajista. Asunnot ovat kahdelle hengelle, isolla parvekkeella ja upealla näköalalla. Asunnoissamme käy kaksi kertaa viikossa siivoja, joka pesee ja silittää meidän pyykit valmiiksi. Aivan luksusta! Meidän alapuolella on uima-allas ja tietysti allasbaari. Ilmeisesti allasbaarista on mahdollisuus tilata juomia omalle parvekkeelle. Bodrumin suomimafia asuu ylimmässä kerroksessa, joten täysin selvää ei ole vielä kuinka meille juomat toimitetaan. Oma veikkaukseni on, että juomia ei toimiteta ylös ja sen takia meidät sijoitettiinkin juuri tänne.
Täällä hetkellä meillä ei ole vielä yhtään asiakasta, ja päivät ovat olleet tosi leppoisia. Ensimmäinen viikko vierähti nopeasti retkiä obsaillessa, ja niin tuli se ilta kun pääsimme tutustumaan paikalliseen yöelämään. Bodrumin alueella on paljon hyviä baareja joista valita, ja useimmat niistä tarjoavat myös ilmaista viinaa...hyvin petollista. Tällä hetkellä tarjonta on vielä hyvin paikallista, mutta toivottavasti pian skandit ottavat vallan baarikadulla.
Jokaisessa kohteessa järjestetään aina kauden alussa kick-off, jossa yleensä tehdään jotain erityistä koko tiimin kanssa. Tällä kertaa meille ei paljastettu mitään mitä tulee tapahtumaan. Kick-offia edeltävänä iltana meille toimitettiin lappu. Lapussa meitä kehotettiin pakkaamaan tavaroita sen verran, että selviämme yön yli, juhlavaatteet, bikinit, euroja ja passi. Seuraavana aamuna 8:15 tapasimme asuntojen ulkopuolella ja meille paljastettiin, että lähdemme viettämään kick-offeja Kosille! Onneksi olin kuullut jo aikaisemmin eräästä nimettömästä lähteestä minne olemme suuntaamassa.
Bodrumista Kosille pääsee kätevästi 20 minuutissa veneellä. Perillä meille oli varattu all inclusive hotelli. Kaikki muut viettivät päivän altaalla, itse jouduin olemaan sisätiloissa koska, edellisenä päivänä nukahdin meidän veneretkellä kannelle. Tämän seurauksena omistin ehkä historian punaisimmat takareidet. Tyhmästä päästä joutui taas kärsimään koko ruumis.
Olen aika varma, että niiden 24 tunnin aikana, jonka saarella vietimme lihoin ainakin viisi kiloa. Kreikkalainen ruoka oli aivan taivaallista, plus free bar.
Tänään meillä on taas illallinen meidän yhteistyö ravintolan kanssa ja tämän jälkeen yhteistyökumppani baarin avajaiset, jossa taas ylläty yllätys tarjoillaan ilmasta viinaa kello 22-01 välisenä aikana. Meillä alkaa huomenna työtkin vasta 13:00, että kaikki saavat hyvillä mielin nauttia yhteistyöbaarin antimista. Itse ajattelin alkaa boikotoimaan kyseistä baaria. Nimittäin baarin omistaja on lähettänyt kaikille meidän oppaille (PAITSI MINULLE) viestin facebookissa, jossa hän tiedustelee saapuvathan he varmasti avajaisiin! En tiedä vielä koska ja miten, mutta jossain vaiheessa Herra ravintolanjohtaja saa maistaa omaa lääkettään, and it will be bitter!!
Vielä reipas viikko, kunnes ensimmäiset suomalaiset saapuvat tänne meidän huomaan. Siihen asti siis vielä aikaa vaikka opetella Turkin alkeita, koska tervehtimisen lisäksi osaan sanoa vain kebab. Saa nähdä kuinka neljä suomalaisopasta pärjää joka viikko noin sadan asiakkaan kanssa. Voi olla, että tästä kaudesta tulee hieman erilaisempi kuin viime kaudesta…
xoxo
perjantai 17. joulukuuta 2010
Meanwhile in SunGarden
Jatkoa super suositulle blogille...
Hu hu, aika menee kyllä täällä uskomattoman nopeasti. En voi uskoa, että jo kahden viikon päästä pääsen ekalle lomalle Suomeen. En kyllä vielä oo varannu lentoja, joten saa nähdä miten käy.
Kahden kuukauden uhkailun jälkeen mä vihdoin ja viimein päädyin salille ja lenkille. Olin ihan unohtanut kuinka hyvä olo urheilun jälkeen tulee. Meillä on täällä käynnissä jonkinlainen "terveysprojekti", jossa painotetaan liikunnan tärkeyttä ja tupakoimisen lopettamista. Tupakasta mä en vielä pysty luopumaan, mutta päätin, että alan aina torstaisin käymään Inglesissä meille järjestetyissä jumpissa. Eilen kävin siellä ekaa kertaa, ja oli aivan mieletön treeni. Tänään oon pystynyt liikkumaan ihan normaalisti, mutta huomenna voi olla erilainen ääni kellossa. Saa nähdä kuinka mä yritän lentokentällä sipsuttaa korkkareissa, tai pitää Tjäreborgin kylttiä ylhäällä.
Mulla on muutaman kerran käynyt mielessä, että onkohan tää Sun Garden ihan oikee paikka mulle. Eilen iltapäivällä meillä oli pallopelejä aktiviteetti lapsille, ja päätettiinki pelta dutch ballia. Meillä on hyvin harvoin suomalasia lapsia mun hotellissa, eikä eilinen poikennut mitenkään tavallisesta. Kaikki 8 lasta oli siis tanskalaisia. Kaikki jotka tuntee mut tietää, että innostun vähän liian paljon peleissä. Näin kävi eilenkin. Aloin polttaan muita ja peli luisti kuin rasvattu. Osuinpa yhtä tyttöä pallolla päähänkin, mutta se ei menoa haitannut. Jatkoin vaan innoissani peliä, ja olin voittamassa kunnes huomasin, että se tyttö jota osuin päähän itki. Ihan hirvee olo valtas mut, ja nolotti ihan hirveästi. Koska en puhu tanskaa, oli aika vaikee pyytää siltä anteeksi ja kysyä onko se kunnossa. Ilmeisesti mä en kuitenkaan pilannut tytön lomaa, koska sen äiti selitti mulle myöhemmin englanniksi, että sen itkukynnys ylittyy aika herkästi. Parin tunnin päästä dutch ball-vahingosta, se tyttö jo taas halaili mua ja höpötti asioita tanskaksi.
Eilen mä olin pitkästä aikaan pitämässä bingoa hotellin ravintolassa. Oon yrittänyt vältellä sitä viimeiseen asti, koska se ravintola on ihan uima-altaiden alapuolella. Bingo järjestetään aina happy hourin aikaan, joten asiakkaat villiintyy silloin ihan täysin. Erityisesti meidän tanskalais vieraat rakastaa työntää meidät oppaat vaatteet päällä altaaseen. Mun mielestä se ei oo yhtään hauskaa, ja vihaan sitä sydämmeni pohjasta. Kaikista pahinta on, että asiakkaat ei usko, että ei on EI, kuten eilen taas huomasin. Bingon jälkeen jäin ovelasti hengailemaan ravintolaan siksi aikaa, että ihmiset hälvenee ja että reitti olisi taas selvä. Eräs asiaks oli kuitenkin vielä ovelampi. Tämä keski-ikäinen tanskalaismies hiipi mun taakse ja avasi huomaamttomasti mun vyölaukun (kyllä, mä käytän joka päivä vyölaukkua and it is awesome). Sitten se mies nosti mut olkapäilleen ja lähti juoksemaan altaita kohti. Mulle iski paniikki ja aloin huutamaan eri kielillä kieltosanoja. Vedin jopa miehen uimahousut alas, mutta se ei reagoinut siihen mitenkään. Lähes 80 asiakasta seurasi tapahtumaa nauraen ja huutaen. Yhtäkkiä tajusin, että mun puhelin saattaa olla mun taskussa. Yritin huutaa, vielä sen, en ole yhtään varma millä kielellä but too late. Altaassa kokeilin taskua ja nokiahan se siellä pullotti. Nousin pintaan mahdollisimman nopeata, koska juuri pari päivää sitten blondasin mun tukan ja kävi nimittäin mielessä mitä kloori saatta tehdä vasta vaalennetuille hiuksille. Kaikki nauroi ja taputti kun nousin pintaan. Päätin olla sitten hieman vittumainen ja marttyyrinä nostin mun kastuneen puhelimen ylös. Kaikki hiljeni aika nopeeta. Siinä sitten väänsin mun opashymyä ja nauroin, vaikka tiesin, että mun puhelin on nyt rikki ja kaikki vaatteet oli ihan läpimärät, mukaan lukien kengät.
On Sun Gardenissa kivaakin. Lapset on ihan älyttömän ihania ja ne piristää usein päivän. Yks päivä olin ihan masentunu, ja mulla oli ollu jo kolme päivää mun tukka nonstoppina nutturalla. Meille oli juuri tullut uudet lapset Tanskasta. Yksi tyttö sitten sano mun tanskalais kolleegalle, että: "Rosalla on ihana prinsessa tukka, ja se on tosi kiva vaikka se puhuukin outoa kieltä". Sitten se piirsi kuvan musta prinsessana. :D Muutenkin tää hotelli on tosi kotoisa ja oonkin nimennyt tän happy placeksi, koska suurin osa asiakkaista on aina ilosia.
Ihanaa huomenna lauantaina pääsee siis taas lentokentälle! Se on ihanan terapeuttista, hotelliin verrattuna. Ekoilla kerroilla stressas ihan hulluna, kosak en osannut hotelli koodeja, ja pelkäsin lähettväni asiakkaat vääriin busseihin. Nyt tuntuu jo paljon varmemmalta ja mun kylttikin pysyy ylhäällä ja koodit sujuu paremmin. Bussissakin on joka kerta vaan enemmän puhuttavaa asiakkaille.
Tällästä tänne nyt, Suomeen ois tarkotus tulla 1/1/11 joten sillon kuulumisia vähän enemmän!
Hyvää joulua kaikille<3
Hu hu, aika menee kyllä täällä uskomattoman nopeasti. En voi uskoa, että jo kahden viikon päästä pääsen ekalle lomalle Suomeen. En kyllä vielä oo varannu lentoja, joten saa nähdä miten käy.
Kahden kuukauden uhkailun jälkeen mä vihdoin ja viimein päädyin salille ja lenkille. Olin ihan unohtanut kuinka hyvä olo urheilun jälkeen tulee. Meillä on täällä käynnissä jonkinlainen "terveysprojekti", jossa painotetaan liikunnan tärkeyttä ja tupakoimisen lopettamista. Tupakasta mä en vielä pysty luopumaan, mutta päätin, että alan aina torstaisin käymään Inglesissä meille järjestetyissä jumpissa. Eilen kävin siellä ekaa kertaa, ja oli aivan mieletön treeni. Tänään oon pystynyt liikkumaan ihan normaalisti, mutta huomenna voi olla erilainen ääni kellossa. Saa nähdä kuinka mä yritän lentokentällä sipsuttaa korkkareissa, tai pitää Tjäreborgin kylttiä ylhäällä.
Mulla on muutaman kerran käynyt mielessä, että onkohan tää Sun Garden ihan oikee paikka mulle. Eilen iltapäivällä meillä oli pallopelejä aktiviteetti lapsille, ja päätettiinki pelta dutch ballia. Meillä on hyvin harvoin suomalasia lapsia mun hotellissa, eikä eilinen poikennut mitenkään tavallisesta. Kaikki 8 lasta oli siis tanskalaisia. Kaikki jotka tuntee mut tietää, että innostun vähän liian paljon peleissä. Näin kävi eilenkin. Aloin polttaan muita ja peli luisti kuin rasvattu. Osuinpa yhtä tyttöä pallolla päähänkin, mutta se ei menoa haitannut. Jatkoin vaan innoissani peliä, ja olin voittamassa kunnes huomasin, että se tyttö jota osuin päähän itki. Ihan hirvee olo valtas mut, ja nolotti ihan hirveästi. Koska en puhu tanskaa, oli aika vaikee pyytää siltä anteeksi ja kysyä onko se kunnossa. Ilmeisesti mä en kuitenkaan pilannut tytön lomaa, koska sen äiti selitti mulle myöhemmin englanniksi, että sen itkukynnys ylittyy aika herkästi. Parin tunnin päästä dutch ball-vahingosta, se tyttö jo taas halaili mua ja höpötti asioita tanskaksi.
Eilen mä olin pitkästä aikaan pitämässä bingoa hotellin ravintolassa. Oon yrittänyt vältellä sitä viimeiseen asti, koska se ravintola on ihan uima-altaiden alapuolella. Bingo järjestetään aina happy hourin aikaan, joten asiakkaat villiintyy silloin ihan täysin. Erityisesti meidän tanskalais vieraat rakastaa työntää meidät oppaat vaatteet päällä altaaseen. Mun mielestä se ei oo yhtään hauskaa, ja vihaan sitä sydämmeni pohjasta. Kaikista pahinta on, että asiakkaat ei usko, että ei on EI, kuten eilen taas huomasin. Bingon jälkeen jäin ovelasti hengailemaan ravintolaan siksi aikaa, että ihmiset hälvenee ja että reitti olisi taas selvä. Eräs asiaks oli kuitenkin vielä ovelampi. Tämä keski-ikäinen tanskalaismies hiipi mun taakse ja avasi huomaamttomasti mun vyölaukun (kyllä, mä käytän joka päivä vyölaukkua and it is awesome). Sitten se mies nosti mut olkapäilleen ja lähti juoksemaan altaita kohti. Mulle iski paniikki ja aloin huutamaan eri kielillä kieltosanoja. Vedin jopa miehen uimahousut alas, mutta se ei reagoinut siihen mitenkään. Lähes 80 asiakasta seurasi tapahtumaa nauraen ja huutaen. Yhtäkkiä tajusin, että mun puhelin saattaa olla mun taskussa. Yritin huutaa, vielä sen, en ole yhtään varma millä kielellä but too late. Altaassa kokeilin taskua ja nokiahan se siellä pullotti. Nousin pintaan mahdollisimman nopeata, koska juuri pari päivää sitten blondasin mun tukan ja kävi nimittäin mielessä mitä kloori saatta tehdä vasta vaalennetuille hiuksille. Kaikki nauroi ja taputti kun nousin pintaan. Päätin olla sitten hieman vittumainen ja marttyyrinä nostin mun kastuneen puhelimen ylös. Kaikki hiljeni aika nopeeta. Siinä sitten väänsin mun opashymyä ja nauroin, vaikka tiesin, että mun puhelin on nyt rikki ja kaikki vaatteet oli ihan läpimärät, mukaan lukien kengät.
On Sun Gardenissa kivaakin. Lapset on ihan älyttömän ihania ja ne piristää usein päivän. Yks päivä olin ihan masentunu, ja mulla oli ollu jo kolme päivää mun tukka nonstoppina nutturalla. Meille oli juuri tullut uudet lapset Tanskasta. Yksi tyttö sitten sano mun tanskalais kolleegalle, että: "Rosalla on ihana prinsessa tukka, ja se on tosi kiva vaikka se puhuukin outoa kieltä". Sitten se piirsi kuvan musta prinsessana. :D Muutenkin tää hotelli on tosi kotoisa ja oonkin nimennyt tän happy placeksi, koska suurin osa asiakkaista on aina ilosia.
Ihanaa huomenna lauantaina pääsee siis taas lentokentälle! Se on ihanan terapeuttista, hotelliin verrattuna. Ekoilla kerroilla stressas ihan hulluna, kosak en osannut hotelli koodeja, ja pelkäsin lähettväni asiakkaat vääriin busseihin. Nyt tuntuu jo paljon varmemmalta ja mun kylttikin pysyy ylhäällä ja koodit sujuu paremmin. Bussissakin on joka kerta vaan enemmän puhuttavaa asiakkaille.
Tällästä tänne nyt, Suomeen ois tarkotus tulla 1/1/11 joten sillon kuulumisia vähän enemmän!
Hyvää joulua kaikille<3
perjantai 8. lokakuuta 2010
tervetuloa puerto ricoon
Nyt on sitten hieman yli viikko asustettu taalla Granilla. Intro viikko on mennyt ihan uskomattoman nopeasti, eika kaikkea tietoa pysty millaan omaksumaan! Meidan SanGarden-tiimi, joka koostuu vain tytoista asuu Puerto Ricossa kolmen hengen huoneissa. Asunnot ovat tosi hyvia, ja meilla on isot parvekkeet, joissa on hyva nauttia illalla euron viineja! ;) Niin kuin lahes kaikki Puerto Ricon asunnot, myos meidan on rinteessa, ja nakoalat ovat huikeat. Kamppiksina mulla on kaksi norjalaista tyttoa, jotka molemmat ovat jo olleet aikaisemminkin oppaina. Mun lisaks purrissa (Puerto Ricossa) asuu kaksi suomalaistyttoa, jotka oli myos mun kanssa Mallorcalla opaskoulussa. Kukaan meista ei osaa viela kunnolla skandikielta, joten tunnetaan itsemme ehka hieman ulkopuoliseksi naiden konkareiden seurassa! Ja vois sanoo, etta mulla alkaa pikkuhiljaa pautoutumaan agressioita niita kohtaan! Mutta siita lisaa vahan myohemmin.
Meidan paatoimisto on Playa del Inglesissa, jossa meidan normi suomi-tiimi asustelee. Purrista Inglesiin on autolla kestaa noin 25 minuuttia, liikenteesta seka kuskista riippuen. (Eilen taisin tehda yhden sunnann ennatyksen huikealla 50 min. suorituksella. Pyorittiin inglesisn keskustassa kuin puolukat konsanaan)
Vimme keskiviikosta lahtien meilla on ollut lahes joka ilta jonkinnakosta edustus illallista, joissa ruoka ja juoma ei varmasti lopu keksekn. Skandit on aina ihan paniikissa, etta me "suomimafialaiset" viedaan niidenkin osuus tuolla kosteammalla puolella, mistakohan lie saanet tuollaisen kuvan meista? :) Useinmiten meilla on espanialisittain tapas-illallisia, mutta eilen me suomaliset saatiinkin vahan jotain spesialimpaa. Meidat oli nimittain kutsuttu inglesin suomalaiseen ravintolaan Kuparipannuun. Meille oli jarjestetty upea illallinen, jossa tarjolla oli mm. erilaisia salaatteja, kanarialaisia makkaroita, pizzaa, lihapullia, lohkoperunoita ja sienikastiketta. Ravintolan henkilokunta oli kokonaan suomalaista, ja ilta sujuikin hyvin kotimaisissa merkeissa, toki vain lampimammassa ymparistossa. Heti alusta asti poytaan tuotiin shottia shotin peraan, ja siina vaiheessa aloin miettia, etta miksi ihmeessa paatin tulla juuri talle illalliselle autolla!? Ironista on se etta, aikaisemmin en ole taalla ajanut. Valitsin siis ilmeisesti hyvan paivan lahtea harjoittelemaan! Vaikka alkoholia en nauttinutkaan ilta oli oikein hauska. Gran Canarian komea ruotsalainen aluepaallikko oli myos mukana illallisella, ja paasin laulamaan hanelle yleisonpyynnosta Kummeleista tutun "jag tyckar om Lennart" -veisun. Voi olla, etta heitin myos muutaman ruotsalais aiheisen vitsinkin....potkuja tassa odotelessa :D
Tanaan meilla purrin suomalaisilla eli Anskulla, Hannalla ja mulla oli aika tylsa paiva, koska kaikki skandit viettivat aamupaivan lentokentalla. Me paatettiin sitten lahtea tutustumaan Inglesiin, ja loydettiinkin uusi suomalainen ravintola Mummola. Ihastuin siihen paikkaan aivan taysin. Hinnat ovat edulliset ja ruoka oiken maukasta. Lokakuun aikana ravintolan taakse on tarkoitus valmistua aito sauna. Kaikkien suomalais oppaiden harmiksi huomasin, etta Mummolassa on mahdollisuus saada fisuja, seka pelata suomalaisia lautapeleja, ja joukossa oli myos ALIAS! Ei jaa varmaan kenellekkaan epaselvaksi missa suomalaiset oppaat viettavat seuraavan vapaailtansa.
Intro osuus alkaa olla lopuillaan ja ensiviikolla tositoimet vihdoin alkavat.....
;)
Meidan paatoimisto on Playa del Inglesissa, jossa meidan normi suomi-tiimi asustelee. Purrista Inglesiin on autolla kestaa noin 25 minuuttia, liikenteesta seka kuskista riippuen. (Eilen taisin tehda yhden sunnann ennatyksen huikealla 50 min. suorituksella. Pyorittiin inglesisn keskustassa kuin puolukat konsanaan)
Vimme keskiviikosta lahtien meilla on ollut lahes joka ilta jonkinnakosta edustus illallista, joissa ruoka ja juoma ei varmasti lopu keksekn. Skandit on aina ihan paniikissa, etta me "suomimafialaiset" viedaan niidenkin osuus tuolla kosteammalla puolella, mistakohan lie saanet tuollaisen kuvan meista? :) Useinmiten meilla on espanialisittain tapas-illallisia, mutta eilen me suomaliset saatiinkin vahan jotain spesialimpaa. Meidat oli nimittain kutsuttu inglesin suomalaiseen ravintolaan Kuparipannuun. Meille oli jarjestetty upea illallinen, jossa tarjolla oli mm. erilaisia salaatteja, kanarialaisia makkaroita, pizzaa, lihapullia, lohkoperunoita ja sienikastiketta. Ravintolan henkilokunta oli kokonaan suomalaista, ja ilta sujuikin hyvin kotimaisissa merkeissa, toki vain lampimammassa ymparistossa. Heti alusta asti poytaan tuotiin shottia shotin peraan, ja siina vaiheessa aloin miettia, etta miksi ihmeessa paatin tulla juuri talle illalliselle autolla!? Ironista on se etta, aikaisemmin en ole taalla ajanut. Valitsin siis ilmeisesti hyvan paivan lahtea harjoittelemaan! Vaikka alkoholia en nauttinutkaan ilta oli oikein hauska. Gran Canarian komea ruotsalainen aluepaallikko oli myos mukana illallisella, ja paasin laulamaan hanelle yleisonpyynnosta Kummeleista tutun "jag tyckar om Lennart" -veisun. Voi olla, etta heitin myos muutaman ruotsalais aiheisen vitsinkin....potkuja tassa odotelessa :D
Tanaan meilla purrin suomalaisilla eli Anskulla, Hannalla ja mulla oli aika tylsa paiva, koska kaikki skandit viettivat aamupaivan lentokentalla. Me paatettiin sitten lahtea tutustumaan Inglesiin, ja loydettiinkin uusi suomalainen ravintola Mummola. Ihastuin siihen paikkaan aivan taysin. Hinnat ovat edulliset ja ruoka oiken maukasta. Lokakuun aikana ravintolan taakse on tarkoitus valmistua aito sauna. Kaikkien suomalais oppaiden harmiksi huomasin, etta Mummolassa on mahdollisuus saada fisuja, seka pelata suomalaisia lautapeleja, ja joukossa oli myos ALIAS! Ei jaa varmaan kenellekkaan epaselvaksi missa suomalaiset oppaat viettavat seuraavan vapaailtansa.
Intro osuus alkaa olla lopuillaan ja ensiviikolla tositoimet vihdoin alkavat.....
;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)