Jatkoa super suositulle blogille...
Hu hu, aika menee kyllä täällä uskomattoman nopeasti. En voi uskoa, että jo kahden viikon päästä pääsen ekalle lomalle Suomeen. En kyllä vielä oo varannu lentoja, joten saa nähdä miten käy.
Kahden kuukauden uhkailun jälkeen mä vihdoin ja viimein päädyin salille ja lenkille. Olin ihan unohtanut kuinka hyvä olo urheilun jälkeen tulee. Meillä on täällä käynnissä jonkinlainen "terveysprojekti", jossa painotetaan liikunnan tärkeyttä ja tupakoimisen lopettamista. Tupakasta mä en vielä pysty luopumaan, mutta päätin, että alan aina torstaisin käymään Inglesissä meille järjestetyissä jumpissa. Eilen kävin siellä ekaa kertaa, ja oli aivan mieletön treeni. Tänään oon pystynyt liikkumaan ihan normaalisti, mutta huomenna voi olla erilainen ääni kellossa. Saa nähdä kuinka mä yritän lentokentällä sipsuttaa korkkareissa, tai pitää Tjäreborgin kylttiä ylhäällä.
Mulla on muutaman kerran käynyt mielessä, että onkohan tää Sun Garden ihan oikee paikka mulle. Eilen iltapäivällä meillä oli pallopelejä aktiviteetti lapsille, ja päätettiinki pelta dutch ballia. Meillä on hyvin harvoin suomalasia lapsia mun hotellissa, eikä eilinen poikennut mitenkään tavallisesta. Kaikki 8 lasta oli siis tanskalaisia. Kaikki jotka tuntee mut tietää, että innostun vähän liian paljon peleissä. Näin kävi eilenkin. Aloin polttaan muita ja peli luisti kuin rasvattu. Osuinpa yhtä tyttöä pallolla päähänkin, mutta se ei menoa haitannut. Jatkoin vaan innoissani peliä, ja olin voittamassa kunnes huomasin, että se tyttö jota osuin päähän itki. Ihan hirvee olo valtas mut, ja nolotti ihan hirveästi. Koska en puhu tanskaa, oli aika vaikee pyytää siltä anteeksi ja kysyä onko se kunnossa. Ilmeisesti mä en kuitenkaan pilannut tytön lomaa, koska sen äiti selitti mulle myöhemmin englanniksi, että sen itkukynnys ylittyy aika herkästi. Parin tunnin päästä dutch ball-vahingosta, se tyttö jo taas halaili mua ja höpötti asioita tanskaksi.
Eilen mä olin pitkästä aikaan pitämässä bingoa hotellin ravintolassa. Oon yrittänyt vältellä sitä viimeiseen asti, koska se ravintola on ihan uima-altaiden alapuolella. Bingo järjestetään aina happy hourin aikaan, joten asiakkaat villiintyy silloin ihan täysin. Erityisesti meidän tanskalais vieraat rakastaa työntää meidät oppaat vaatteet päällä altaaseen. Mun mielestä se ei oo yhtään hauskaa, ja vihaan sitä sydämmeni pohjasta. Kaikista pahinta on, että asiakkaat ei usko, että ei on EI, kuten eilen taas huomasin. Bingon jälkeen jäin ovelasti hengailemaan ravintolaan siksi aikaa, että ihmiset hälvenee ja että reitti olisi taas selvä. Eräs asiaks oli kuitenkin vielä ovelampi. Tämä keski-ikäinen tanskalaismies hiipi mun taakse ja avasi huomaamttomasti mun vyölaukun (kyllä, mä käytän joka päivä vyölaukkua and it is awesome). Sitten se mies nosti mut olkapäilleen ja lähti juoksemaan altaita kohti. Mulle iski paniikki ja aloin huutamaan eri kielillä kieltosanoja. Vedin jopa miehen uimahousut alas, mutta se ei reagoinut siihen mitenkään. Lähes 80 asiakasta seurasi tapahtumaa nauraen ja huutaen. Yhtäkkiä tajusin, että mun puhelin saattaa olla mun taskussa. Yritin huutaa, vielä sen, en ole yhtään varma millä kielellä but too late. Altaassa kokeilin taskua ja nokiahan se siellä pullotti. Nousin pintaan mahdollisimman nopeata, koska juuri pari päivää sitten blondasin mun tukan ja kävi nimittäin mielessä mitä kloori saatta tehdä vasta vaalennetuille hiuksille. Kaikki nauroi ja taputti kun nousin pintaan. Päätin olla sitten hieman vittumainen ja marttyyrinä nostin mun kastuneen puhelimen ylös. Kaikki hiljeni aika nopeeta. Siinä sitten väänsin mun opashymyä ja nauroin, vaikka tiesin, että mun puhelin on nyt rikki ja kaikki vaatteet oli ihan läpimärät, mukaan lukien kengät.
On Sun Gardenissa kivaakin. Lapset on ihan älyttömän ihania ja ne piristää usein päivän. Yks päivä olin ihan masentunu, ja mulla oli ollu jo kolme päivää mun tukka nonstoppina nutturalla. Meille oli juuri tullut uudet lapset Tanskasta. Yksi tyttö sitten sano mun tanskalais kolleegalle, että: "Rosalla on ihana prinsessa tukka, ja se on tosi kiva vaikka se puhuukin outoa kieltä". Sitten se piirsi kuvan musta prinsessana. :D Muutenkin tää hotelli on tosi kotoisa ja oonkin nimennyt tän happy placeksi, koska suurin osa asiakkaista on aina ilosia.
Ihanaa huomenna lauantaina pääsee siis taas lentokentälle! Se on ihanan terapeuttista, hotelliin verrattuna. Ekoilla kerroilla stressas ihan hulluna, kosak en osannut hotelli koodeja, ja pelkäsin lähettväni asiakkaat vääriin busseihin. Nyt tuntuu jo paljon varmemmalta ja mun kylttikin pysyy ylhäällä ja koodit sujuu paremmin. Bussissakin on joka kerta vaan enemmän puhuttavaa asiakkaille.
Tällästä tänne nyt, Suomeen ois tarkotus tulla 1/1/11 joten sillon kuulumisia vähän enemmän!
Hyvää joulua kaikille<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti